Yhteensä 4372 viestiä
Näytetään viestit 490 - 471.
Viesti: LötköFutis ´03
- Paikkana Holjanrinteen ylänurmi perjantaina 27.6.2003 klo 15.62 tai vaihtoehtoisesti läheinen nurmialue Vanhankylänniemen risteyksessä (siellä saa paremmin aurinkoa)
- Kentän koko 7,54m X 16,98m
- joukkueen koko 3 kpl ihmisiä
- pelataan leijapallolla paljain jaloin
- grilli löytyy
- puusauna löytyy aivan kentän vierestä
- jatkot RT:ssä ja Blueskadulla Järvenpäässä
- imoittaudu vieraskirjaan ja varaa muutama euro grillikustannuksia varten, ota omat kisajuomat mukaan
***säävaraus***
turnauksen johto pidättää oikeuden muutoksiin.
Nimi: 10
Viesti: Kollektiiviproteiini satsaus?
http://www.g-sport.fi/tuotteet.php?ryhma=2
Nimi: Betrayed by Protein
Viesti: Ilmoittaudun lötkö-futikseen, mutta samalla vaadin, että tanko vaihdetaan, ja että turnaukseen osallistujien on juotava kaljaa niin paljon kuin sitä ehtii juoda. Samalla jätän jäähyväiset Riettaalle-Tuvalle.
***elämävaraus***
Nimi: #80
Viesti: Lisäys:
Lisätään edelliseen, että pelit pelataan paljain jaloin leijapallolla väkisin.
Ilmoittautumisia tänne vieraskirjaan.
Nimi: #10
Viesti: *********************************
LÖTKÖ - FUTIS 2003
(The Greatest Event of All Events)
- Paikkana Holjanrinteen ylänurmi perjantaina 27.6.2003 klo 15.62
- Kentän koko 7,54621m X 16,987m
- Ilman proteiinipitoisuus (3,54x10´12) hiukkasta/kuutiometri
- penkkitangon lämpötila -275,15 C
-joukkueen koko 3 kpl pasianteroita
- grilli löytyy
- naisia ei löydy
- puusauna löytyy aivan kentän vierestä
- jatkot RT:ssä ja Blueskadulla
***säävaraus***
Nimi: #10
Viesti: Siis tehdäänkö Hanskapojan seikkailuista joku filmatisointikin? Pääosaan en nyt yritä pyrkiä, koska tiedän, että Ilpon rumuus halveksuu omaa rumuuttani. Mutta olisiko siellä jotain muita rooleja? Ja kuka on ohjaaja?
Nimi: r__t_
Viesti: ...jatkuu...
Olin löytänyt hänen Akilleen kantapään. Miehellä oli suuria tunteita Partasta kohtaan. Nousin ylös ja kävelin häntä kohti. Koira oli rauhallinen se seurasi minua vain väsyneellä katseellaan. Ojensin oikean käteni -parhaan kaverini- kohti miestä kättelyn merkiksi, mies ojensi omansa ja me kättelimme. Kuinka voimakas olikaan tuo hänen kädenpuristus, mitkä rannelihakset hänellä olikaan!
Sanoin hänelle olevani muukalainen, vain ohikulkumatkalla kohti suurta mäkeä, joka sijaitsi kaukana horisontissa elävän ja kuolevan rajan tuollapuolen.
Mies esitteli itsensä minulle, sanoi olevansa Caaccolan-Cuccony, suuri-pieni-mies, joka seuraa johtajaansa res. vänr. Teemu Partasta loppuun asti. Hän kertoi olevansa viimeinen elossa oleva HansRitariKunnan ritari, Caaccolan-Cuccony viimeinen taistelija, joka suojelee Partasen kuvaa pahan voimia vastaan. Samalla hän avasi viittansa ja paljasti sydämen kohdalla olevan tatuoinnin, jossa luki epäselvästi jotain: Partanen, RUK 219, engl. Laudatur, penkki 200... Täällä hän oli jo ollut armon vuodesta 1982, vartioiden kuvaa, joka joutuessaan päivänvaloon voisi aiheuttaa koko multiversumin romahduksen mustaan aukkoon. Aikansa hän kuluttanut soittamalla kitaraa päivät pitkät, mikä selittääkin osaltaan poikkeuksellisen vahvat rannelihakset. Yhtäkkiä hän taputti nopeassa tahdissa käsiään yhteen, jonka perään hän huusi Lesm, kääpiöorjani tuo arvon vieraalle juotavaa! Samalla hän loi viekkaan katseen minuun samalla laajentaen sieraimiaan valtavasti...
Mutta kaikki ei täsmännyt, mikä on hänen koiransa. Miksi hänellä on vaaleanpunaiset säihkyvät stringit. Mikä tämä koko kultti on? Kuka on hänen luolaorjansa Lesm?
- Epäluulo kasvaa -
Ratkaisut tapahtuvat seuraavassa episodissa, Hanskapojan Seikkailut V.
*PIAN MYÖS DVD:llä!! OSTA NYT!*
Nimi: Hanskapojan Seikkailut IV
Viesti: Tapahtui viime jaksossa:
...Ilma alkoi kirkastua... äkkiä erotin koiran ja miehen vastapäisen seinän reunalla. Miehellä oli enkelin valkoiset hiukset, kauniin siniset silmät ja musta viitta, jonka alla vaaleanpunaiset stringit. Koiralla oli hirven pääkallosta tehty maski, jonka suupielistä valui kuolaa valtoimenaan...
Mies lähestyi minua uhkaavasti ja hänen koiransa murahteli vihaisesti katsoen samalla syvälle silmiini... hirven pääkallon läpi pystyin vaivoin erottamaan kirkkaan punaiset, saatanallisesti säihkyvät silmät ja kuolaiset kulmahampaat, jotka odottivat tilaisuuttaan iskeytyä syvälle rusinaksi vetäytyneeseen heppiini.
Hyvät neuvot olivat kalliit. Koko kurja kokemani elämäni alkoi lipua ohi silmieni. RT yhä uudelleen ja uudelleen.. kunnes muistin Pellehermannin minulle nuoruudessani lausuman viisauden: "Alaikäiseni, älä tule tänne enää koskaan uudestaan." Vaikka hänen neuvonsa olikin viisas, ei siitä juuri ollut apua tähän tilanteeseen. Päätin vetäytyä hiljalleen taaksepäin, takaisin sinne mistä olin tullutkin, katakombin käytävän uumeniin. Mies viitassa ja koira jatkoivat hiljaa lähestymistään...
Nuo tuskalliset hetket vetäytyessäni taakse tuntuivat ikuisuudelta. Mitä teen? Partasen valokuva säihkyvän kultaisissa kehyksissä oli kynttilöillä valaistun huoneen keskipiste. Tässä huomasin mahdollisuuteni tulleen. Kävelin kohti korokkeella olevaa kuvaa, väistelin hiljaa ympärillä olevia kynttilöitä. Koetin olla mahdollisimman rauhallinen, turhat liikkeet olivat kiellettyjä, aivan kuin sänkyleikeissä Ilarin kanssa. Oih, kuinka kaipasin Ilarin melaa mahtavaa, mutta ensin minun oli selvittävä tästä tilanteesta. Nyt tarkkana! Hetkessä olinkin Partasen kuvan edessä, tein Hänelle kunniaa ja polvistuin Hänen kuvansa eteen korkeaan polviasentoon. Mieleni valtasi epätoivo, mitä olen tekemässä? Kynttilät jatkoivat lämmintä loimotustaan ympärilläni, ilmassa oli jännitystä aivan kuin taivaassa RT:n porteilla, jossa Pellehermanni oli tuleva tuomitsemaan ketkä pääsevät ja ketkä eivät...
Mies viitassaan ja koira pysähtyivät paikalleen, noin kahden metrin päähän minusta. He tuijottivat minua kummasti, Ymmärsin, että minun olisi rumempana tehtävä aloite. Kaivoin syvältä taskustani uuden, eilen ostamani silmälasien puhdistusliinan. Henkäisin siihen hieman kosteutta ja hitaasti vein sen kohti Partasen kuvaa -samalla seuraten miehen&koiran reaktioita- jatkoin prosessia. Miehen pupillit laajenivat, mutta en aistinut hänessä tippaakaan negatiivisiä tunteita. Rauhallisin vedoin kiillotin pölyttyneen ja tahmaisen Partasen kuvan. Hymy nousi viittamiehen huulille. Olin saanut lämmitettyä hänet! Vein suuni kohti kuvaa ja suutelin sitä -viittamies lämpeni lisää!
...jatkuu...
Nimi: Hanskapojan Seikkailut III
Viesti: --
Nimi: Hanskapojan Seikkailut III
Viesti: Ja kisan onnellinen voittaja on nimimerkillä 'väkisin' kirjoittanut henkilö!!!
Saat kaljan kun nähdään.
(Kaljan saanti edellyttää tosin vielä penkkituloksen julkistamista.)
Nimi: Jackou
Viesti: Ratkaisut:
1. käsi
2. hiki
3. the incredible Hulk
Nimi: väkisin
Viesti: Terveisiä Infon tappiollisista kokeista!
Olen rekonstruoinut tähän muutaman koekysymyksen, joita voitte pohtia(oletan, että kellään tätä palstaa lukevalla ei ole elämää):
Annan esimerkin miten homma toimii:
takka - tikku
nyt pitää siis keksiä sana viivan paikalle, joka muodostaa yhdyssanan molempien sanojen kanssa. Esimerkkiin käy sana tuli, takkuTULI ja TULItikku.
Got it? Ok, aloitetaan...
1) täys - mies
2) palli - karpalo
3) sekä special tehtävä, täytä viivan paikalle puuttuva kirjain:
t-e i-c-e-i-l- H-l-
Nopein oikein vastannut voittaa kaljan.
Nimi: Jackou
Viesti: Juhlat RT:ssä viikon päästä. Bileet jatkuu klo 06. Portsareiden tilalla on tandempenkki. Alin pääsyraja on p-90 silloinkin vain saa olla aulan portaissa. Ohjelman juontaa Janina Frostell feat.Pellehermanni. Musiikista vastaa Survivor.
Nimi: TaBa
Viesti: Onnittelut Yerkindaa..aaayayhah penkkituloksesi johdosta! Missä ja milloin on juhlavastaanotto? Tulemme sinne penkkiklubin voimin.
Nimi: Penkkiklubin tiedottaja
Viesti: Otteita omaelämäkerrallisesta teoksesta "Kaukana täältä":
...Yksi raastavimpia muistoja oli täydelliseen tappioon päättynyt salikäynti. The Barbarian of the backwoods oli kerännyt toisen salin täyteen. Toisessa salissa oli ainoastaan minä ja kourallinen muita, jotka olivat liian peloissaan treenatakseen samassa salissa barbaarin kanssa.
110 odotti tangossa. 3 syvää henkäystä - ja tanko räjähti rinnalle ja jäi siihen. Kavaltaja nosti painot telineisiin halveksiva ilme kasvoillaan.
Kaikki salillaolijat kääntyivät katsomaan. Salilla vallitsi kuolemanhiljaisuus, jonka Papartayneyn kiroustulva vihdoin rikkoi: AnderrssonsByNight Communityn sääntöjen mukaan epäonnistuneen suorituksen varmistaja joutui viikon penkkikieltoon. Myös Proteiinileikit olisivat kielletyjä.
Muut lähtivät palvomaan TaBaa toiseen saliin. Itse jouduin salin nurkkaan häpeämään.
Yön pimeiden tuntien hämärässä heräsin ja löysin itseni lyyhistyneenä salin lattialta. 110 kiloa oli nöyryyttänyt minut ja sylkenyt kreatiinipitoista nuuskaa kasvoilleni.
Minne tahansa menisinkin, olin aina tuleva näkemään edessäni Päällikkön ivallisesti nauravat kasvot...
Nimi: Skeleton master
Viesti: KM3 Cruisen satoa:
Osanottajat: Venetjskijiy, Papartaneyn, Kilpo ja Leismula (rookie)
Illan anti:
- Paljon kipeentyneitä peppureikiä
- kaksi hienoa snapsilasia
- kaksi uutta neljän hengen risteilyä
- länsän kapteenin pelottavat tarinat allekirjoittaneesta
- länsän kapteenin kaverin paljastukset hanskasta yön pikkutunneilla
- lukemattomat halveksitut pasianterot
- elämän merkitystä ei keksitty
- antoisat keskustelut hissinväen kanssa
- yhdet vartijan tuijotukset
- kolme kuollutta kania hytin lattialla
- jäänteitä brock lesnarin julisteista
Jos jotain jäi mainitsematta, niin saa lisätä!!
Nimi: Olin siellä, vai olinko?
Viesti: .
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Jiri penkki-105 !!!
22.05.2003, Järvenpää
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Onnittelut!
Perinteiset ennätysjuhlat ja Kultaisen penkin luovutustilaisuus RT:ssä tänä iltana. Samassa tilaisuudessa RT:n vakio Dj Love julkaisee uuden singlensä "Jättäkää, jättäkää jo se peilipallo rauhaan...". Illan juontaa Pellehermanni.
Nimi: Tiedottaja, AnderssonsByNight Community
Viesti: ...jatkuu
Jatkoin matkaa. Ilmassa oli jännityksen tunnetta, nahkaurku soi yläkerran vessassa. Kuljin kohti työhuonetta, kuulin kitaran kielen värähdyksiä, kielen joka oli tehty katujyrällä hitaasti tapettujen mursujen etuviiksistä! Lattian rajassa oli neliömäinen vihreä kajastus, salaluukku. Luukun raoista virtasi hiljaa savua, joka oli syntynyt poltetuista Ilarin kiharretuista nenäkarvoista! Raotin luukkua katsoin alas, savu peitti näkyvyyden. Paskat sanoin, nostin luukun ylös ja hyppäsin raosta sisään. Olin saapunut pitkän käytävän päähän. Utuinen usva peitti maanrajaa, rakennettua lattiaa ei ollut vaan maa hohkasi kylmää. Jatkoin matkaa etten kylmettyisi. Seinillä oli nuolenpääpiirroksia, pystyin hahmottamaan mm. tandempenkin ja David Hasselhoffin uuden tulemisen ennustavan kirjoituksen. Käytävän seinillä oli myös hautoja, paikka oli muinainen maanalainen hautajärjestelmä, katakombi.
Kitaran ääni voimistui hiljalleen, seurasin sitä, kuinka hurmaavasti tuo seireenin ääni sai minut lumoihinsa. Seurasin ääntä transsimaisessa olotilassa. Syvällä alitajunnassani tiesin että tämä oli Perkeleen ääni. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta vaan jatkoin orjallisesti matkaani kohti syvemmälle ja syvemmälle tuntemattomaan luolastoon...
Saavuin jykevälle tammipuiselle ovelle, kitaran ääni saavutti maksimi-intensiteettinsä, kunnes se yhtäkkiä loppui, aivan kuin elämä giljotiinissä.
Raotin ovea, astuin sisään pieneen huoneeseen, paksu höyry peitti näkyvyyden. Höyry hälveni pikkuhiljaa, pystyin erottamaan pian tuhansia ja tuhansia pieniä kynttilöitä. Kynttilät muodostivat säännöllisiä loputtomia kuvioita kuin matematiikka, kuviot olivat kauniita ja harmonisia. Olin saapunut vihdoinkin Tuonelan porteille!
Ilma selkiintyi pikkuhiljaa. Saatoin erottaa yhä enemmän ja enemmän yksityiskohtia. Kynttilöiden muodostamat kuviot näyttivät johtavan johonkin keskipisteeseen, origoon. Tuolla kaiken keskellä, origossa oli jokin kuva, tutunnäköinen mies tuumin. Katsoin tarkemmin ja tarkemmin lähestyin sitä potkien pois kynntilöitä tieltäni. Huoneen ilma oli yhä selkeämpi. Laitoin lasit päähän ja sain selvää... kuvassa oli reservin vänrikki Teemu Partanen, mies joka kirjoitti englannista laudaturin keväällä 2001.
Mitä helvettiä tuumailin, miksi hänen kuvansa oli keskellä kynttilämerta ikivanhassa katakombissa syvällä maan uumenissa?
Ilma alkoi kirkastua... äkkiä erotin koiran ja miehen vastapäisen seinän reunalla. Miehellä oli enkelin valkoiset hiukset, kauniin siniset silmät ja musta viitta, jonka alla vaaleanpunaiset stringit. Koiralla oli hirven pääkallosta tehty maski, jonka suupielistä valui kuolaa valtoimenaan...
Ketkä olivat nämä mies ja koira? Mitä he tekivät Partasen kuvalla? Mikä ihmeen läppä tämä on? Onko ilari kaunis?
Nämä kysymykset selviävät seuraavassa osassa: "Hanskapojan seikkailut III"
Nimi: Hanskapojan seikkailut II
Viesti: Horinoita rajalta ja rajan takaa
Syksyisenä aamuyönä kävelin kotia kohti. Illan olin viettänyt paikallisessa yökerhossa RT:ssä, hauskaa oli ollut! Laskuhumalassa kävelin horjuvin askelin "Järvenpään Champs Elysee´tä" Vanhankyläntietä pitkin, tutut talot lipuivat ohi siristävien silmieni. Halutti... päästä vihdoinkin nukkumaan. Ilta oli ollut pitkä ja hikinen, etsin yökerhosta teini-ikäistä tyttöystävää, kuitenkaan löytämättä sitä. Kaverini olivat jo löytäneet kumppaninsa sieltä, heillä oli elämä!
Masennus ajoi minut Kaakkolan pimeille sivukujille. Kissojen silmät välkkyivät kuun valossa -oli täysikuu- ne halveksivat minua. Ruma elämäni oli saavuttanut kliimaksinsa, vaeltelin Kaakkolassa vailla määränpäätä ja suuntaa. Aiemmin viikolla olin jauhanut levypainoni jauhoksi, toivoen että syömällä sitä tulokseni kasvaisivat... katin kontit!
Vihdoinkin olin saapunut tutun näköiselle alueelle. Tuossa asuu Reinikaisen Erno. Hänen ikkunassaan paistoi valo, television valo. Mitähän hän katsoo keskellä yötä, mietiskelin, löytämättä kuitenkaan vastausta. Jatkoin matkaa antiväkisin.
Kaksi korttelia myöhemmin näin kaksi tummaa hahmoa, ohuen ja paksun. Naurusta tunnistin heidät, Rantala & Pili-Piipero feat Juhani Raudasmaa, pelätty nuorisorikollisjengi. He katsoivat minua ja halveksivat. Piipero pysäytti minut ja käski kaivaa esiin RT:n vapaaliput. Pelästyin ja lähdin juoksemaan satunnaiseen suuntaan. Entinen huippupikajuoksija nykyinen aktiivimursu Rantala lähti perääni, tiesin että jotain radikaalia oli tehtävä tai tappio oli varma. Hyppäsin kaivoon ja jätin suklaapatukoita sekä RT:n vapaalippuja harhautukseksi harhaanjohtavaan suuntaan. Tämä toimi, aktiivimursu nieli syötin! Jatkoin jälleen matkaa viemäriverkostossa, pääni alkoi selvitä vihdoinkin humalasta. Viemäri oli täynnä rottia, ne halveksuivat minua ja lähtivät pakoon rumuuttani. Tästä huolimatta jatkoin matkaa kunnes saavuin portaiden juurelle. Yläpuolella oli kaivonkansi raollaan. Kiipesin portaat ja nostin umpiteräksisen kannen ylös. Viimeisillä voimillani siirsin kannen sivuun ja nousin kaivosta asfalttitielle. Olin taas eksynyt.
Edessäni kohosi komea kaksikerroksinen talo. Talon eteen oli parkeerattu tummanpunainen Volvo, moottori oli vielä lämmin. Samaan aikaan Finnarin yökone lensi korkealla yläilmakehässä, lentoemännät nauroivat minulle. Hapuilevin askelin kävin kohti taloa, jokin ylempi voima ajoi minua sinne väkisin! Katsoin oikealle, siellä oli lasten leikkimökki, lasten jotka olivat tuleva kuolemaan tuskallisesti isona, Satan! Mökki oli maalattu punaiseksi tapettujen kulkukissojen verellä. Katsoin vasemmalle puskaan siellä oli revitty aamun Hesari, tämä oli oleva viimeinen iltani kunnes pääsisin helvettiin!
Saavuin ovelle, koputin kuparista pedon päätä. Kukaan ei vastannut koputukseeni, kukaan ei kaivannut minua, olin se Suuri Halveksittu! Aikani odoteltuani kärsivällisyyteni loppui. Käännyin tulosuuntaani ja lähdin kävelemään pois... kuulin takanani oven aukeavan, vanhat öljyättömät saranat päästivät tuhannen kuolevan orjan kiljaisun! Kukaan ei ollut kuitenkaan ovella. Talssin talon sisään. Pimeydessä minua tuijotti minua peto. Sipsuttelin hiljaa eteenpäin, rumilus peto lähestyi myös minua... huh se oli vain eteisen peili!
Nimi: Hanskapojan seikkailut I
Viesti: --
Nimi: Hanskapojan seikkailut I