Yhteensä 4372 viestiä
Näytetään viestit 3365 - 3361.
Viesti: Osa IX ”Hanskapoika Karibialla”
…Hanskapoika on paennut liian traumaattisiksi äityneitä tapahtumia kauas Karibialle, toivoen löytävänsä sieltä mielenrauhan. Ja ehkä muutakin…Hhmm
Oli minun vahtivuoroni. Ankkuroitu paattimme myötäili pimeän meren hekumallista, rauhallista liikettä, kelluen aalloilla kuin vaahto RT:n olutuopissa. Olin jo tottunut keinuntaan, osittain siksi että tasaisesti koholla oleva veren alkoholipitoisuus sai aikaan vastaliikkeen, joka kumosi keinunnan. Suoraan yläpuolellani loistava kuu loi alleen kelmeän valon, jossa oli mukana myös ripaus halveksuntaa.
Suuntasin katseeni kauas horisonttiin. Kaukaisuudessa siintävän kaupungin valot olivat ainoa kiintopiste, jonka pystyin erottamaan. Kuvittelin mielessäni, kuinka siellä paikallinen tanssiravintola täyttyy herttaisista piiperoista, jotka rumuuttaan uhmaten singahtelevat suuntaan jos toiseenkin, kunnes valomerkki jälleen kerran musertaa jokaisen haaveet. Pablo ja Manolo joutuvat taas raahustamaan yksin kotiin. Huomasin hymyileväni ajatukselle pirullisesti.
Juuri, kun olin kääntämässä päätäni taas toiseen suuntaan, jokin näkökenttäni laidassa kiinnitti huomioni. Tihrustin veneen hämärään keulaan ja yritin löytää tuota jotakin uudestaan katseellani. Silloin kuu kätkeytyi pilven taakse, ja vähäinenkin valonlähteeni kaikkosi. Ajattelin mielessäni, että peli on selvä, ja että voisin hirttää itseni poikkipuuhun saman tien. Uteliaisuus kuitenkin voitti, jälleen kerran. Olin varma, ettei havaintoni ollut pelkkää kuvitelmaa. Aloin kävellä keulaa kohti, hitaasti, askel kerrallaan. Pian varjojen ja pimeyden keskeltä paljastui hahmo, joka näytti seisovan selkä minuun päin. Jähmetyin hetkeksi. Heppini värähti. Sitten jatkoin taas kohti hahmoa, vielä hitaammin kuin äsken. Nyt pystyin jo näkemään, että kyseessä oli mieshenkilö. Toivottavasti.
”Kuka olet? Wo sind sie?” kysyin.
Ei vastausta. Mutta eivätpähän menneet saksan opinnot hukkaan.
Pidätin hengitystäni hiipiessäni lähemmäs tunkeilijaa. Hiljaisuuden rikkoi vain lautojen narina jalkojeni alla. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt paikoilleen. Olin muutaman metrin päässä hahmosta, kun kuu jälleen paljastui pilvien lomasta. Sen teennäisessä valossa näin miehen ojentajalihaksen, joka värisi Ikuisen Jännityksen tilassa. Silmänräpäyksessä minulle selkeni, kenestä on kyse. Hän, jota yritin paeta löysikin minut.
”Takametsän Barbaari!” huudahdin ääneen…
Nimi: Hanskapojan seikkailut IX
Viesti: Nyt loppu se perseily. Tilastot päivitty jo.
Nimi: wbmstr
Viesti: KYLLÄ SE VAAN VOI KESTÄÄ NÄIN PITKÄÄN!
Nimi: TIEDÄT KYLLÄ MIKÄ
Viesti: 24.01.2009 18:58
Viesti: EI VOI KESTÄÄ NÄIN PITKÄÄN!
Nimi: TIEDÄT KYLLÄ MIKÄ
Nimi: Nimi
Viesti: EI VOI KESTÄÄ NÄIN PITKÄÄN!
Nimi: TIEDÄT KYLLÄ MIKÄ