Raitakissojen kuudes kausi päättyi pitkän odottelun jälkeen. Herääminen talvihorroksesta tapahtuikin saman tien summerin päättäessä viimeisen kutkuttavan jännittävän pelin. Jos jotain hyvää pitää hakea, ja pitäähän sitä, niin pienestä pistesaaliista huolimatta pelit olivat varsin tasaisia melkein kaikkia joukkueita vastaan. Kissojen maalintekokin perustuu nykyään enemmän suoraan syötöstä lähteviin laukauksiin, kuin runnomiseen ja hyvään tuuriin. Tosin määrähän se ratkaisee, ei laatu. Koska joukkueen arvioiminen on varsin tylsää puuhaa, arvioidaan seuraavaksi sen muodostavia osasia, eli kissoja tai katteja tai mirrejä tai raitapalloja, miten vaan. Arviot ovat vain subjektiivisia näkökantoja, joista kenenkään ei pidä loukkaantua, loukkaantuminen osoittaa heikkoa luonnetta. Saakelin vähä-älyiset luuserit!
Corolla jatkaa ruostumistaan, mutta omistaja on sentään löytänyt uutta virtaa. Kännyköitä diilaava keihäsmies saisi vielä opetella laukomaan, kärsii tällä hetkellä Rysty-syndroomasta: huonot ja hiljaiset vedot lähtevät ihan mihin sattuu, kovat vedot tarkasti pari metriä maalin yli.
Hylkäsi hallituksen jotta voisi keskittyä pelkästään pelaamiseen. Panostus kannatti: pisteitä syntyi ääretön-kertaisesti enemmän kuin viime kaudella ja jäähyjä tuli otettua ääretön-kertaisesti vähemmän. Peli oli jopa niin näyttävää, että ravintola Kämp otti makkaraperunat gourmet-listalleen.
Piti kissoja pinnalla juuri silloin kun ne olivat jo kävelleet viisi askelta taivaaseen (sinne Kotipizzaa vastapäätä) johtavia portaita pitkin. Kissat palkitsivat tämän lopettamalla puolustamisen seuraavassa pelissä lähes kokonaan.
Näyttää vähän Oliver Kahnilta ja huutaa vielä enemmän. Välillä tuntuu että 15 metristä lähtevät laukaukset ovat vaikeampia torjua kuin 5 metristä lähteneet. Kissat palkitsevat samoin perinteisin menoin kuin Jupenkin.
Juoksi lähinnä metsässä jahdaten ryssää. Kentällä jahtaa mitä vaan. Kerran kun on kiinni saanut, sitoo vastustajan jääkiekosta opituilla menetelmillä. Tekee sen niin suurella antaumuksella, ettei tuomari raaski antaa jäähyä.
Pelintekijä vailla vertaa. Näkee kentästä ehkä noin 10 prosenttia kerralla, pallon kanssa 5-10 neliömilliä pallon asennosta riippuen. Viekkaus leimaa kaikkea tekemistä, tosin lähinnä kentän ulkopuolella. Kiristää maalipaikkoja uhkaamalla jättää tilastojen päivittämisen. Myyntihinta pudonnut viidestä banaanikossukolasta kuuteen Virosta raahattuun Saku-koriin. Täysinäiseen kuitenkin.
Pelaa parhaassa vedossaan vain täyden kuun aikaan. Harjoittelu totaalisen salaista. Kehittänyt uuden kaavan: pelitaidot ovat kääntäen verrannollisia harjoitusaktiivisuuteen. Valmistellut myös viidettätoista väitöskirjaansa "How To Make The Moon Linger In Its Full Moon Position Using Monochromatic Ugliness Radiation?". Vastaväittäjää ei tosin ole löytynyt, vaikka yhteydenottoja on lähetetty ympäri galaksia.
Toimii hallituksen kumileimasimena. Monipuolinen säätäjä, kentällä nähdään päätöntä säntäilyä, loistavia laukauksia, fyysistä vääntöä, ei niin loistavia laukauksia, tsemppiä ja hasardeja. Kaikkia näitä saattaa tapahtua pari kertaa yhden ainoan vaihdon sisällä.
Kun talouspuoli on kunnossa, pelaaminen taantuu. Mättää tosin pisteitä edelleen pinna per peli tahtia, mutta sponsorit kuten Adidas ja Nokia ovat uhanneet lopettaa yhteistyön, mikäli paunoja ei synny 2,5/peli, kuten joskus on tapahtunut. Vaihtopenkiltä ja omasta kenttäpäädystä niitä tosin onkin vaikeampi tehdä.
Jättää silloin tällöin harkkoja väliin antaakseen kuvan ettei harjoittele. Todellisuudessa nähdään usein mailat kainalossa Hakaniemen torilla. Sitten yht'äkkiä katoaa rakentamastaan salaluukusta Arena-Centerin 6-kentälle treenaamaan. Kukaan ei tiedä tarkkaan missä tämä 6-kenttä sijaitsee, ei edes AC:n henkilökunta. Muutamat lähialueen asukkaat ovat valittaneet öisin kuuluvista räjähdyksistä ja poraamisen melusta. Harhasyötöt vaihtuivat joulukuussa ylänurkkalaukauksiin, ja kahdeksan viimeisen pelin tahdilla maaleja olisi tullut 25 kpl.
Jos pallon liike-energia on sopivalla alueella, se absorboituu juniori-Hanskan lapaan. Tällöin, mikäli pallo ehtii irrota lavasta, on olemassa 44,4 prosentin mahdollisuus että se päätyy jonkun toisen kissan hyppysiin. Ylivoimalla todennäköisyys on jopa 50 prosenttia. Jos taas liike-energia on suuri, pallo siroaa epäelastisesti jollain tuntemattomalla kulmalla. Nämä säännöt kuitenkin pätevät vain, mikäli vastustaja juoksee kovaa, kävelyvauhdilla juniorin peli toimiikin jo paljon paremmin.
Kovalla rahalla joukkueeseen hankittu pelimies jouduttiin myymään kun palkkabudjettia piti leikata. Omaa erikoisen lahjan juosta kovempaa pallon kanssa kuin ilman sitä. Jätti jonkinlaisen käsityksen siitä miten maaleja voi tehdä. Tosin se on jo nyttemmin kissojen piirissä unohdettu.
Vaalii täydellisyyttä. Ei herätä suuria tunteita mansikkahyytelömäisellä olemuksellaan. Pelaa kiltisti, jotta vastustajatkin alkaisi pelata kiltisti. Mutta eihän ne ala. Nilkkavamma tuli todella ikävään saumaan.
Jaa-a. Eihän se taas ihan putkeen mennyt. Yhteensä kaksi syöttöä kuudessa viimeisessä turnauksessa, nekin vapareista. Ensi kaudella toimin huoltajana ja nälvin hiljaa kissoille vaihtopenkiltä käsin.
Tomppa tuntuu joskus mättävän maaleja samasta syystä kuin huonot tuomarit jakavat jäähyjä ja koirat nuolee heppejään: koska pystyy siihen. Luonnottomassa olotilassa (=ei krapulaa) peli muuttuu tahmeaksi. Voitti myös Umpihankireissun ylivoimaisesti (siis heti Ilarin jälkeen) antaen todella vahvoja näyttöjä "käsimies"-titteliä ajatellen.
Ei turhia heilu harjoituksissa, sillä tietää, ettei nuoruudessa tehtyjä virheitä voi korjata muu kuin kylmä olut. Joskus saapuu turnauksiin säntäilemään ympäri kenttää oranssit sukkahousut jalassa. Juoksee tosiaan kovaa, ja kuin ihmeen kaupalla pallokin pysyy välillä kyydissä.
Pelannut jo niin kauan pakkina, että otteet alkavat seestyä. Ei hosu, ei hötky, eikä koskaan yritä sellaista mitä ei kunnolla osaa. Tästä pitäisi muidenkin ottaa mallia. Tai pakkien ainakin. Välillä käy jäähypenkillä tarkistamassa, jos olisi saanut vahingossa syöttöpisteitä.
Ei pääse eroon lempinimestään, vain laatta lentää miestä nopeammin. Toimii välillä hieman kuin koira: heittää pallon tangentin suuntaan, unohtaa kuka sen heittikään ja juoksee hakemaan, eikä siitä uudestaan luovu ilman väkivaltaa tai lempeää niskaan rapsutusta.
