Kolmivuotinen sopimukseni kisumisujen rahastonhoitajana (lue "Joukkueen tila"-artikkeli vuoden 2003 tammikuulta) on päättynyt. Päätin juhlistaa tapahtunutta lähtemällä hetkeksi harjoitusleirille etelään. Onkin ilmoja pidellyt, keskilämpötila on 24°C, ja vettä ropisee juuri sen verran, että kosteusprosentti pysyy täydellisenä ja viinirypäleet voivat menestyä. Tällä hetkellä nautin auringosta tuolissani tuulen hönkäillessä raikasta meri-ilmaa sieraimiini. Edessäni avautuu hiekkaranta, jonka edustalla on harjoituskenttäni juoksujen osalta: jonkinlainen U-laguuni, jonka luonto on muokannut kaarevuussäteeltään perinteisen juoksuradan kaltaiseksi. Siinä on kuusi rataa, joilla on hieman erilaiset päällysteet kullakin, ja kookospalmuja reunoilla vaimentamassa pahimpia myräköitä. Joskus aika käy pitkäksi, ja joudun lukemaan jotain. Nyt kädessäni on Forbesin tuorein numero, jonka kannessa on tutun oloinen naama, joka on kuitenkin omituisen valkoinen iholtaan. Otsikko kertoo lisää: "Raitakissat, a Finnish floorball club, has dethroned Leeds United as the sport club with greatest debts". Tämäpä harmillista, ajattelen, kun samalla saapuukin Salma Hayekin näköinen senorita tilaamani Pina Colada mukanaan. Tyttö alkaa höpistä jotain espanjaksi: "Me llamo Pina Colada". "No comprendo" ei selvästikään kelpaa vastaukseksi. Eipä suostu lähtemään joten jääköön sitten.
Täällä ei ole tiikereitä tai leijonia lainkaan, juoksuharjoitukset joutuu usein tekemään yksin. Muuan Ivet Lalova on tänään hierojalla ja Gina-niminen antiloopinpentukin sairaana. Emme Ginan kanssa tänne kyllä kissaeläimiä kaipaisikaan. Kreikkalaisistakaan ei ole tänään treenikavereiksi, ne kun uskaltautuvat ulos vain pilvisellä säällä, jolloin WADAn satelliitteja ei tarvitse pelätä. Täällä on siis elämä. Lähettäisin mielelläni maisemakortteja, mutta sitten joku voisi päästä jäljilleni. Kai täältä joskus on poiskin lähdettävä. Ensi kautta silmällä pitäen faksiini onkin jo tullut mielenkiintoisia tarjouksia, mm. SSV, New York Yankees, FC Barcelona ja Pamela Anderson. No, se on sen ajan murhe, taidanpa tästä lähteä surffaamaan, meressä tietenkin. Heipä hei sitten, kissairvokkeet! Ai niin, mä muuten feikkasin kaikki ne riemunkiljahdukset, kun joku muu kissa teki maalin.
Edit:
Vielä vähän vakavammin. Otan taukoa salibandysta, ja keskityn juoksemiseen ilman mailaa vielä kun olen nuori ja ruma. Pikajuoksussa on mm. se hyvä puoli, että harkoissa on aina kaikki paikalla. En siis millään muotoa käännä takkia, enkä liioin laita sitä kiinni, vaan riisun pois kokonaan. Tilalle laitan äärettömän kireän vaaleanpunaisen kauluspaidan ja lähden Mikä-Mikä-maahan hunttaamaan.
