23.11.2003 Kissat vastaan tuulimyllyt, osa IV
Kauden neljänteen turnaukseen lähdettiin taas kerran intoa puhkuen. Raskas
kolmen viikon harjoitusputki takana kateilta oli lupa odottaa muutakin kuin
nöyrää kehräämistä. Poissa oli kokonainen kentällinen katteja, kun Venski,
Valtteri, Hanska II, Moilanen ja Jupe keksivät parempaa puuhaa kuin pallon
hakkaaminen ellipsoidiksi.
Kello yhdeltätoista kissoja halveksui FB WW, viikonlopun taistelijat. Aluksi
näyttikin siltä, että vastustajamme olisi taistellut viikonloppua vastaan,
ja kissat suoriutuivat harvinaiseen 3-0 johtoon. Tähän mennessä satakiloiset
norsuvastustajamme olivat kuitenkin hoidelleet sen viikonlopun, ja alkoivat
taistella meitä katteja vastaan. Tämä tietenkin yllätti kissat pahasti, ja se
minkä oli tapahduttava, myös tapahtui: kolmas erä 1-5 armottoman sekoilun ja
huitomisen jälkeen. Syntipukkeja etsittiin vimmatusti, mutta kukaan ei
uskaltanut heittää ensimmäistä kiveä. Rystyllä ei nimittäin ollut kypärää.
Seurasi tauko. Taivaallinen valamiehistö kokoontui pohtimaan näkemäänsä, ja
totesi raitamisulit syyllisiksi syytteeseen "kissat hävisi huonouttaan".
Tuomio: hävitkööt seuraavankin pelin.
Tietysti ottelun alussa PSS IV:sta vastaan uskoimme kaiken olevan mahdolllista.
Sitten pallo pomppikin neljä kertaa mirrien verkkoon Newtonin lakeja uhmaavalla
tavalla. "Ketterät" ja "notkeat" vastustajamme karkailivat muutenkin
läpiajontapaisiin tuon tuosta. Mutta onnen käänsi Teemu "James Bond" Partanen
ylänurkkalaukauksella, jolla olisi pokattu kaikki naiset katsomosta jos niitä
olisi siellä ollut. Kun vielä Ville ja Ilmari kauhoivat maalit
lähietäisyydeltä, ja Ana tykitti pallon vastustamattomasti pömpeliin, näytti
hetken siltä, että pallo voi pomppia myös kissoille. Mutta sitä kesti vain
hieman pidempään kuin kauniit naiset piirittävät juopunutta Känkkäränkkää
RT:ssä. Turpaan tuli lopulta nihkeästi 6-5.
Ainoat voitot ovat edelleen ne Porvoosta hankitut, mutta mitäpä sitä profeetaksi
omalla maalla.
#80
