19.2.2001 Onko tämä enää kivaa?
Raitakissojen salibandyjaoston miesten edustusjoukkueen otteet olivat taas
totutun heikkoja. Kauden seitsemäs turnaus alkoi kuitenkin hyvin, sillä
yleensä niin vaikeasti käsiteltävät aiheet kuten ketjut ja pelitapa saatiin
sovittua jo kaksi tuntia ennen ensimmäisen ottelun alkua. Jopa pelaajia oli
paikalla. Ippe yritti laskea kuinka monta, mutta oli kaiken derivoimisen
yhteydessä jo unohtanut miten yhteen ja vähennyslaskuja laskettiin.
Itse peliin lähdettiin hieman vaikeista asetelmista, sillä vastassa oli EIF,
tuo Tammisaaren lippulaiva, joukkue jonka FSIF (finlandssvenskarnasinnebandyförbundet)
tunnustaa mestariksi. Titteliottelussa Raitakissat olivat lähinnä suupala
nälkäisille vihreäpaidoille. Parasta ottelussa taisi kuitenkin olla Kärpäsen
värkkäämä osuma, joka rikkoi kuparisen EIF:ää vastaan pelatuissa otteluissa.
Huonointa oli ehkä se, että vaikka pelipaikat oli sovittu etukäteen, niitä
ei muisteltu enää kentällä, mistä seurasi lukuisia 2-1 tilanteita ja sitäkin
useampia maaleja hyvin pelanneen Petterin vartioimaan byyriin. Jossittelu
on kuitenkin turhaa, sillä mestari piti vyönsä vakuuttavalla joukkuepelillä
ja veskarilla, joka näytti Mölliltä joka on juuri syönyt Martti Ahtisaaren.
Kolmieräiseksi kaavailtu ottelu lopetettiin numeroissa 9-1.
Pelin jälkeen huhumylly alkoi pyöriä. Oliko kyseessä ollut sopupeli?
Epäilyksiä herätti ottelun suurinumeroiset lukemat, päättyihän edellinen
ottelu vain 3-0. Joukkueen päällikön, Ilpo "päällikkö" Tertsosen pitämässä
lehdistötilaisuudessa kerrottiin ettei sopua ollut syntynyt edellisviikolla
Tammisaaressa käydyissä neuvotteluissa, vaan ne olivat katkenneet kun Ippe
ei osannut ruotsia. Päällikkö kuitenkin myönsi samalla, että hänellä on ollut
ongelmia IFF:n asettaman veren sokerirajan kanssa. Ennen seuraavaa ottelua
jännitys kasvoi taas huippuunsa. Keitä kaikkia vaivautuisi hallille ajoissa?
Ilpo "derivaatta Tertsonen ja Jaakko "integraali" Kuurne laskeskelivat odotus-
arvoksi seitsemän, mutta kuin ihmeen kaupalla kaikki aamulla mukana olleet
valuivat kehiin sopivasti viisitoista minuuttia ennen toista ottelua. Taas
alettiin puhua voitosta, vastaan kun asettuisi vanha ja väsynyt SYKY. Varsi-
naisia muutoksia ei tehty, mutta puolustajille kerrottiin ketkä olisivat
puolustajia. Peli lähti iloisesti käyntiin, SYKY ei saanut hyviä maalipaikkoja
alussa, ja Ilpo tiesi etsikkoaikansa tulleen: Mikko "Rysty" Aarnio karvasi
vastustajaa, joka säikähti (Mikko unohti käydä suihkussa edellisviikolla)
ja tarjoili pallon valppaana seisoskeelle Ipelle. Maalihan siitä seurasi,
sekä yksi niistä harvoista kerroista kun Raitakissat aloittavat maalinteon.
Ikävä kyllä Ilpo ei hetken huumassaan tajunnut että pallon sivaltaminen maaliin
tarkoitti myös doping-testiä, johon Ipellä ei ollut suurta hinkua.
Peli jatkui ja maalejakin tuli. Parhaassa iskussa oli Hannu-Pekka "syömähammas"
Lähdeaho, joka muodosti Ossi "maalihai" Kärpäsen kanssa kovan tutkaparin. Yhden
maalin "Venski" teki veskarin avulla, mutta toisessa hän sahasi Ossin kanssa
SYKYN läskimuurin hajalle ja Ossi pamautti pelivälineen tyhjään häkkiin.
Maalikarkeloihin otti osaa myös Teemu "Kärkikynä" Partanen muljauttamalla
pallon lähes kahdestakymmenestä metristä ohi hölmistyneen SYKY-molarin.
Valitettavasti vastustaja rankaisi viisi kertaa kolmannen erän puoliväliin
mennessä. Lopussa yritettiin saada Petteri "fan-club" Lahikainen pois maalilta
ja katsottiin kenen tasapaino pettäisi ensin ja putoaisi kuudenneksi kenttä-
pelaajaksi laidan toiselle puolelle. Se taisi olla Venski, mutta edes hänen
tehot eivät voineet vaikuttaa ottelun loppunumeroihin.
Ottelun jälkeen pelaajia vitutti. Onneksi kuitenkin kaikki olivat pelanneet
yhtä huonosti; viha ja masennus ei johtanut joukkueen sisäisiin konflikteihin,
vaan jokainen ruoski itse itsensä. Jussi "C" Ikola taisi jopa nauttia ruoskan
tuimasta hoidosta. Doping-testissä poikenneen Ipen A-näytteestä ei saatu vielä
selkoa, mutta jotain johtopäätöksiä voitaneen vetää siitä, että Päällikkö katosi
ottelun jälkeen mystisesti Helsingin yöhön.
#80-Rystis
