Oli helmikuun ensimmäinen viikko, ja kissat päättivät taas kerran lähettää iskuosaston kauas pohjoiseen tutkimaan, josko sieltä löytyisi kadonnut nuoruus, Ilari, Mystinen tai edes lunta. Samalla yritettiin saada hieman balsamia haavoihin tuskallisen sählynpeluukauden jäljiltä. Kyseessä oli myös kolmas yritys saavuttaa kunniaa MM-tasolla, saapa nähdä jos umpihankifutiksesta olisi talviolympialaisten näytöslajiksi piakkoin. Joukkueiden peliasujen näyttävyydestä homma tuskin jää kiinni, vaikka kellään ei tainnutkaan olla paperipusseja päässä. Ainakin joulupukin, ja muutamia eläinkunnan inkarnaatioita olin näkevinäni, mustia jätesäkkejä ei nyt osunut silmään.
Turnausvalmistelut päätettiin suorittaa kevyellä hieronnalla, koska harjoitteluun sopivia olosuhteita ei etelästä tahtonut löytyä. Pelaajapula oli todellinen, kun sairastelut ja vemppaaminen harvensivat kattilaumaa. Kilpailukomitea ei hyväksynyt Predatorin maalivahtina toimimista, joten luukulle päätyivät värjöttelemään Kurnarnor ja allekirjoittanut. Kenttäpelaajan hikisen nihkeisiin saappaisiin pääsivät Kensei, Jill, Kässou, Papa ja Piipay, ja huoltajaksi päätyi Hankey Bannister. Ekaan peliin, josta en muista yhtään mitään, vastaan asettui Koitelin Komiat ja peli päättyi 1-0 tappioon. Pelin päätyttyä kissat hiipivät vaivihkaa takavasemmalle, mediateltan kaukaa kiertäen. Seuraava peli oli alle parin tunnin päässä, joten suuria muutoksia ei ehditty suunnitella. Vastaan tuli suht. nuorista koltiaisista rakennettu AMB, onneksi ei sentään ABN! Tässäkin pelissä katteja vietiin, mutta ilmeisesti vastustaja häkeltyi maalivahdin taikalaseista, ja tyri lukuisia tilanteitaan. Kenzky tasoitti loppulukemiksi 1-1 komeasti vasurilla, ja toivonkipinä jäi vielä eloon.
Kahdessa viimeisessä pelissä kolleilla ei sitten ollutkaan muuta roolia kuin tampata kenttää sileäksi vastustajan syöttelyä varten. Ensin veteraanipitoinen Namut Kassit teki viisi aika namua kassia, joista kolmas syntyi lajin luonteelle poikkeavasti puskemalla. Sitten FC Yli-Utos kävi heittämässä vuorollaan kolme nyyttiä, kun taas kissat pääsivät peleissä suunnilleen yhtä usein kentän puoliväliin. Em. joukkueet sijoittuivatkin lopulta toiseksi ja kolmanneksi, joten kissojen arpaonni oli suunnilleen samaa luokkaa kuin Pakistaniin syntyneellä homolla. Kissojen pelikunto olisi myös joutunut aika koville jatkopeleissä, joten ehkäpä hyvä näin tällä kertaa. Turnauksen voittaja pelasi kolme viimeistä peliään putkeen, joten hieman hapokasta siitä olisi tullut. Kissat poistuivat näyttämöltä taas hiljaa takaoven kautta, ja yrittivät vielä peitellä lumeen jääneitä jalanjälkiään.
Mökillä suoritettiin huolelliset loppuvenyttelyt, vedettiin parit pilatekset ja pureuduttiin päivän peleihin videolta ja hidastuksista. Kanapastan ja Gainomaxien jälkeen alkoivat hyvä häppä, huono läppä ja pokeri jo siivittää ajatuksia kohti illan jatkopelejä. Maalikuningas, yhden maalin tehnyt Kensei, ja tsemppaaja-Kässou palkittiin ansaitusti Dilloneilla. Uskollista suhariamme, Hyttisen Mikkoa ei kukaan tuntenut, mikä oli pieni pettymys. Olisi ehkä pitänyt mennä Ski Börrin kautta. Joku taksi sieltä kuitenkin tuli tunnin odotuksen jälkeen, ja saimme kuulla Eppu Normaalin keskitempoisia Saagan tanssilattialla. Että näin. Onneksi raflasta löytyi myös hekumaalinen Iiris, joka pelasti paljon cover-biiseillään ja asenteellaan. Reissu oli ihan antoisa, vaikkei Mystisestä ja Ilarista saatukaan havaintoja. Kadonnut lumi ja nuoruus kuitenkin löytyivät hetkeksi.
