Olipa kerran kaunis lauantaiaamu, kun neljä autollista ihmiskunnan pohjasakkaa, raitakissoja, matkasi Porvooseen pelailemaan sählypalloa. Viime reissu Porvooseen toi peräti neljä sarjapistettä, joten nyt oli jotenkin pidettävä jumalat tyytyväisinä. Kausi alkoi ottelulla KKV:tä vastaan, joka oli viime kaudella nähtävästi tahallaan hävinnyt kissoille jotta kohtaaminen vitosdivarissa olisi uudestaan mahdollista. Peli ei lähtenyt hyvin käyntiin, vastustaja oli jo tunnin harjoitellut ja kuritti kissoja alussa urakalla. Pallo ei mennyt huonoistakaan paikoista ohi kissamaalin kun puolustus kohelsi minkä kerkesi. Allekirjoittaneelle kissalle järjestettiin pelikohtainen eutanasia, kun ilkeä sohaisu halkaisi kynnen. Tosin varsinaisia kynsiähän raitakissoilla ei ole, ainoastaan pehmoiset tassut. Kahden erän jälkeen peli tilanteessa 7-1! Sitten saatiin kavennus Leinon hienolla ylivoimamaalilla, ja sitä seuranneen hurmoksen aikana saadut kolme flipperimaalia toivat jo kahden maalin päähän. KKV teki sitten tempun, joka on Raitakissojen pyhässä sääntökirjassa ankarasti kielletty: otti aikalisän. Päättivät ilmeisesti hieman passailla, ja sehän kannatti. Raitakisulit olivat kuin eläintarhasta karannut nallelauma; ne pääsivät hetkeksi tekemään jotain ohjenuorasta poikkeavaa, ja leikki olisi saanut jatkua pidempäänkin, mutta paha vartija vei takaisin häkkiin.
Jo pelin aikana alkanut avautuminen jatkui vielä sen jälkeenkin, kun Micmac ei onnistuneesta peruskuntokaudesta huolimatta tehnytkään hattutemppua heti ekassa pelissä. Kiivasta sanasotaa ei edes rusinoiden lätinä pystynyt täysin peittämään, mutta yritetään jatkossa pitää mielessä, että urheilu on vain keino leikkiä kun ei enää kehtaa pukeutua Turtles-ninjaksi, voittajat ratkaistaan muilla kentillä. Ja häviäminenkin on usein ihan hauskaa, ainakin jälkikäteen. McDonaldsin jälkeen vastaan hyökkäsi uusi tuttavuus, SSB, tai Sun Shine Boys. Aurinko ei kissoille paistanut vieläkään, joskin eka erä oli heikkoa molemmilta. Toisessa Karvisia taas vietiin. Vastustajalla oli paljon vähemmän miehiä vaihtopenkillä, paljon vähemmän mahdollisia hasardeja siis. Muutaman maalin tappioasemassa kattikollegio otti käyttöön viimeistä huutoa olevat jipponsa, kuten seinäsyöttö jossa seinänä vastustajan lapa, ja lämäri joka lähtee niin kovaa että puolustajamassan on pakko väistää. Nämä eivät oikein toimineet, joten vielä yritettiin kaikkensa yrittämistä, mihin kunto ei kuitenkaan riittänyt. Paljon ei taas tassuihin jäänyt, mutta kissojen tapauksessa menestys kulkeekin aina viisi vuotta edellä. Siispä haavoja nuolemaan ja uutta rusinaa koukkuun.
