28.3.2004 ...pataan.
Vielä kerran joutuivat kissat ryömimään koloistaan, liittymään yhteisrintamaan, puolustamaan rumien naamojen ja tappioiden pyhää perintöä. Magneetin lailla pelurit tiesivät suunnistaa Center-Arenan hämyisälle kentälle kello yhdeltätoista; ilmeisesti ihana, suloisen pehmeä muovimatto aiheuttaa suuremman vetovoiman kuin liikuntahallin parketti. Poissa olivat kuitenkin psykosomaattisten kipujen runtelemat Lentti ja Arska. Mutta päivä oli vielä kaunis ennen pelien alkua, aurinkokin paistoi, - tosin pilvet oli välissä ja purot solisi ja... mutta miten on mahdollista... Onko joku nähnyt Ippeä? Joku kysyi. Ei ollut. Villejä huhuja miehen liikkeistä oli kylläkin liikkeellä. Villeimmän mukaan Päällikkömme oli Otatyhjiössä purkittamassa jatko-osaa aiemmin ohjaamalleen elokuvalle Kourallinen käsipainoja. Uuden projektin väitettiin kulkevan työnimellä Vain muutaman hanskauskerran tähden, ja pätkän ohjaava Ippe näyttelisi myös pääosan. Piipayn asettama tarkkailuryhmä saikin hankittua satelliittikuvaa Otaniemessä riehuneesta cowboy-hattuisesta hahmosta, joka näytti muodostavan ympärilleen kummallisen tyhjyyden auran. Minne ikinä tämä olento riensikään, jopa pikkulinnut lopettivat laulamisen, ja syöksyivät nousukiitoon. Myöhemmin Derivaatta antoi huhuille siivet ja kertoi jo suunnittelevansa seuraavaa elokuvaa, jonka nimeksi tulisi Halveksitut, päähänpotkitut ja rumat. Jäämme odottamaan ensi-iltaa.
Tällaiset lähtökohdat annettuna raitanyhveröt kurkottivat kutoseen. Aamulla oli Swing-Bang nuijinut jo KKV:n, joten kaikki näytti hyvältä. Kissat kokeilivat samanlaista taktiikkaa kuin viime turnauksessa: hävitään eka peli 7-5 niin jää voimia taistella toisesta 8-3 tappio. Tämäkään ei riittänyt, kun siinä välissä SB-Pro otti ohjat käsiinsä ja hävisi toisen pelinsä. Ekasta pelistä voidaan mainita, että Petteri the Playboy sai vihdoin lyödä pallon maaliin, mikä on ihan kohtuullinen palkinto siitä että on kaivanut pallon omasta verkosta reilut 200 kertaa. Lahikaiset viettivät muutenkin sukujuhlia, joihin muut eivät aamukohmelossaan ehtineet osallistumaan. Valtteri syötteli ja Ilmari latoi laskujeni mukaan kymmenennen hattutemppunsa kisupaidassa. Mutta kun puolustuspäässä parasta maalintekosektoria vartioi punainen matto, ei sarjajumbollakaan ollut vaikeuksia tehdä seitsemää häkkiä.
Toinen peli oli onneksi rentoa pelailua, jossa Venski pääsi vihdoin tekemään pari maalia harjoiteltujen kuvioiden päätteeksi. Vastustaja rokotti rennosta pelailusta kahdeksan kertaa, mutta eipä tuo jaksanut enää häiritä. Kaudesta jäi kuitenkin päähäni sellainen illuusio, että kaikki joukkueet olisi saatettu hyvänä päivänä voittaa. Näin ei ollut vuosi sitten. Jälkiviisaana voidaan todeta, että joulukuussa hankittu hikinen 6-4 voitto SB Prosta oli aika tärkeä. Mutta lopetetaanpa tylsien artikkelien kirjoittaminen ja reikäpallosta murehtiminen vähäksi aikaa ja katellaan sitten joskus elokuussa taas. Muistakaa siinä välissä osallistua SUUREEN KOITOKSEEN. Ja kesällä pitää juosta tunnin lenkki tyhjennettyä six-packia kohti, muuten Ilari tulee ja
Katso seuraava artikkeli!
#80
